Kilpa-auton kuljetus tapahtumiin vaatii eri otteen kuin tavallisen henkilöauton hinaus, koska matala maavara, jäykkä alusta ja usein rekisteröimätön ajoneuvo rajaavat kaluston ja kiinnitystavan tarkasti. Tämä artikkeli on tarkoitettu kilpailijoille, tiimeille ja tapahtumajärjestäjille, jotka tilaavat kuljetuksen radalle, rallin huoltoalueelle tai näyttelyyn. Kun varusteet ja kiinnitys ovat kunnossa, auto saapuu perille samassa kunnossa kuin lähti, eikä kauden tärkein viikonloppu kaadu kuljetusvaurioon.
Miksi kilpa-auto ei kulje kuten tavallinen auto
Rata-auton maavara voi olla alle 80 mm, ja etuspoileri tai splitteri roikkuu vielä sitäkin alempana. Tavallisen lavetin ramppikulma on tällaiselle autolle liian jyrkkä. Splitteri osuu rampin alkuun ennen kuin etupyörät ovat edes nousseet.
Toinen ero on rekisteröinti. Moni rata- ja rallicross-auto ei ole liikennekäytössä, joten sitä ei saa ajaa yleisellä tiellä metriäkään. Siksi koukkuhinaus tai vetäminen ei tule kysymykseen, vaan auto kulkee aina lavalla tai umpinaisessa kuljetusvaunussa.
Kolmas asia on arvo. Kilpa-auton osat – hiilikuituosat, kilpajousitus, erikoisvanteet – maksavat helposti enemmän kuin perheauto kokonaisuudessaan. Pieni naarmu splitterissä voi tarkoittaa satojen eurojen korjausta.
Kilpa-auton kuljetus: oikea kalusto ja varusteet
Ammattilainen aloittaa kysymällä auton mitat, painon, maavaran ja sen, liikkuuko auto omin voimin. Vasta sitten valitaan kalusto. Perusvaihtoehdot ovat kallistuva lavetti, matalalla ramppikulmalla varustettu avolava ja umpilavetti. Eri kalustotyyppien eroja on käsitelty tarkemmin artikkelissa hinausauton kalusto – lavetti, koukku ja alusnostin.
Kilpa-auton kuljettamisessa toimiva varustus sisältää yleensä seuraavat:
Ramppijatkeet tai kallistuva lava, joilla nousukulma saadaan riittävän loivaksi.
Vinssi ja pehmeä vinssiköysi, koska kilpa-autoa ei kannata ajaa lavalle kytkintä polttaen eikä moottoria välttämättä saa edes käyntiin.
Rengasliinat tai pyöräverkot, jotka kiristetään renkaan päältä eikä korista tai jousituksesta.
Pyöräkiilat ja liukuesteet, jotka estävät pyörien liikkeen märällä lavalla.
Suojapeitteet ja reunasuojat splitterille, siiville ja helmoille.
Arvokkaat ja harvinaiset autot kulkevat usein umpilavetilla, joka suojaa sekä kiveniskuilta että uteliailta katseilta. Siitä lisää artikkelissa klassikkoauton kuljetus umpilavetilla, jonka periaatteet pätevät pitkälti myös kilpa-autoihin.
Kiinnitys askel askeleelta
Kokenut kuljettaja tekee kiinnityksen aina samassa järjestyksessä. Rutiini on paras suoja unohduksia vastaan.
Ensin auto vinssataan lavalle hinaussilmukasta, ei kori- tai alustaosista. Vinssauksen aikana joku seuraa splitterin ja rampin välistä tilaa ja antaa merkin, jos väli käy liian pieneksi.
Toiseksi auto keskitetään lavalle niin, että paino jakautuu oikein. Liian takana oleva auto keventää vetoauton etuakselia, mikä tuntuu ohjauksessa jo 80 km/h nopeudella.
Kolmanneksi pyörät kiinnitetään ristikkäin, jokainen pyörä erikseen. Rengasliina kulkee renkaan päältä ja kiristyy lavan kiinnityspisteisiin. Näin jousitus pääsee toimimaan vapaasti ja auto ”kelluu” lavalla hallitusti.
Neljänneksi päävirtakatkaisin käännetään pois päältä, irrotettava ratti otetaan pois ja käsijarru tai vaihde jätetään auton tyypin mukaan päälle. Irtonaiset tavarat – renkaat, työkalulaatikot, polttoainekanisterit – kiinnitetään erikseen tai kuljetetaan muualla.
Viimeiseksi liinat tarkistetaan uudelleen 20-30 kilometrin ajon jälkeen. Uudet renkaat ja liinat asettuvat, ja kiristys löystyy usein juuri ensimmäisten kymmenien kilometrien aikana.
Myytti: mitä tiukemmin koriin kiinni, sen parempi
Yleinen käsitys on, että auto kannattaa sitoa tiukasti korista tai alatukivarsista ja painaa jousitus kasaan. Kilpa-autolle tämä on huono ratkaisu. Jousituksen puristaminen kuormittaa iskunvaimentimia ja kiinnityspisteitä koko matkan ajan, ja säädetty alusta voi muuttua.
Kun auto kiinnitetään renkaista, kaikki liike tapahtuu renkaan ja jousituksen kautta niin kuin on suunniteltu. Poikkeus ovat autot, joissa pyöränkiinnitys ei ole mahdollinen esimerkiksi vaurioiden vuoksi. Silloin käytetään valmistajan tai tiimin hyväksymiä kiinnityspisteitä.
Yleisimmät virheet kilpa-auton kuljetuksessa
Ensimmäinen virhe on ilmoittaa hinausyritykselle vain ”auto Ahvenistolle”. Jos maavarasta ja splitteristä ei kerrota etukäteen, paikalle voi tulla tavallinen lavetti, jolla autoa ei saa ylös vaurioitta. Kerro aina maavara, paino, leveys ja se, onko auto ajokunnossa.
Toinen virhe on oman perävaunun ylikuormaus. Kilpa-auto, varaosat ja työkalut painavat yllättävän paljon. B-kortilla yhdistelmän kokonaismassa saa olla enintään 3500 kg, koodilla 96 enintään 4250 kg. Painojen ja kytkennän tarkistaminen kannattaa tehdä ennen lähtöä, ja aiheesta on oma artikkelinsa perävaunun hinaus – kytkentä ja painorajat.
Kolmas virhe on olettaa, että vakuutus kattaa kaiken. Rekisteröimättömällä kilpa-autolla ei ole liikennevakuutusta, eikä tavallinen kaskovakuutus yleensä koske kilpailukäyttöä. Kysy kuljettajalta, millainen kuljetusvakuutus heillä on, ja tarkista oma vakuutuksesi ennen kautta.
Hinta ja aikataulu tapahtumakuljetuksissa
Lyhyt kuljetus esimerkiksi Hämeenlinnasta Ahvenistolle maksaa tyypillisesti 150-300 €, pidempi matka hinnoitellaan yleensä 3-8 €/km. Umpilavetti ja erikoisvarustus nostavat hintaa. Kun kuljetus tilataan viikonloppuun, sesonkiin tai yöaikaan, mukaan voi tulla lisämaksuja.
Kesän ratakausi touko-syyskuussa ruuhkauttaa erikoiskaluston. KymiRingin, Alastaron tai Ahveniston isoihin tapahtumiin kuljetus kannattaa varata 2-4 viikkoa etukäteen. Yhteiskuljetus useammalle autolle saman tiimin tai kerhon kesken voi laskea hintaa per auto selvästi.
Jos vetoauto tai perävaunu hajoaa matkalla, turvallisuus menee kuljetuksen edelle. Hätävilkut päälle, huomioliivi päälle ja varoituskolmio riittävän kauas. Siirry kaiteen taakse tai pois ajoradalta. Jos kyseessä on onnettomuus ja joku on loukkaantunut, soita aina ensin 112. Hinausta mietitään vasta, kun tilanne on turvattu.
UKK
Voiko kilpa-autoa hinata koukulla tai vetoköydellä lyhyen matkan?
Ei, jos autoa ei ole rekisteröity liikennekäyttöön. Matala auto ja jäykkä voimansiirto voivat lisäksi vaurioitua vedossa. Kilpa-auto kuljetetaan aina lavalla tai kuljetusvaunussa.
Mikä on paras tapa kiinnittää kilpa-auto lavalle?
Rengasliinat tai pyöräverkot jokaiseen pyörään ristikkäin. Jousitus jää vapaaksi, eikä korin kiinnityspisteisiin kohdistu turhaa rasitusta. Kiristys tarkistetaan uudelleen ensimmäisten 20-30 kilometrin jälkeen.
Kuinka paljon etukäteen kuljetus tapahtumaan pitää varata?
Kesän ratakaudella 2-4 viikkoa ennen tapahtumaa, isoihin kilpailuihin mieluummin aiemmin. Talvella ja arkipäivinä vapaata kalustoa löytyy yleensä nopeammin.
Ennen kuin auto lähtee radalle
Onnistunut kilpa-auton kuljetus ratkeaa jo tilausvaiheessa. Kun hinausyritys tietää maavaran, painon ja ajokunnon, se osaa tuoda oikean lavan, ramppijatkeet ja vinssin. Itse kiinnityksessä tärkeintä on kiinnittää auto renkaista eikä korista ja tarkistaa liinat matkan alussa.
Hinausyritys kuljettaa autoja, mutta korjaukset tekee korjaamo, ja kilpa-auton huolto kuuluu oman tiimin mekaanikoille. Kun roolit ovat selvät ja varaus on tehty ajoissa, kuljetuksen takia ei tarvitse jännittää varikolla.